tiistai 13. maaliskuuta 2012

..ja elää elämäänsä..elää elämäänsä..

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus ja mielen vapaus. On vapautta kuunnella metsän huminoita kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä. On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä. On vapautta istua iltaa yksinänsä ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä. On vapautta vaistota viesti suudelmasta ja olla kuin kaipua aina jatkumasta ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä.


 

Laulun sanoja lainatakseni, maailma on kaunis. Kun muistan sen, että elän, hengitän ja olen olemassa. Sen tulisi riittää. Myös minulle itselleni. :)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mutta kun se ei piisaa; pitäisi olla työpaikka, tuttavia, hyvät välit lähimpiin. Sisältöä pelkän kauneuden lisäksi.

-Hukka

Kimmo kirjoitti...

Kiitokset Hukka!

Näinhän se todellisuudessa on, vaikka toisaalta tavoittelen tässä hetkessä sitä, että jo pelkkä olemassaolo toisi sen tarvittavan kiitollisuuden, joka sitten voisi rakentua samalla myös kaiken sen muun ympärillä olevan ihmeellisyyden tarkemmassa tutkimisessa ja havainnoinnissa.

Tänään olen kiitollinen. Se riittää.

Hanna kirjoitti...

Tarinasi kuulostaa todella kannustavalta :) Olemassaolosta iloitseminen on suurin onni mitä voi "omistaa"

Kimmo kirjoitti...

Kiitokset Hanna!

Olen elämästä oppinut sen, että niin kauan kuin sisäinen maailmani on selkeä ja sitä myötä osaan mukautua aina kulloinkin olemassa olevaan, niin kauan voin kokea onnea, onnellisuutta. Olen saanut elämältä niin paljon, hyvässä ja pahassa, että tiedostan tänään sen, ettei oma olemassaoloni ole mikään sattuma, vaan kaikella on tarkoituksensa. En pysty tuota tarkoitusta järjellä selittämään, eikä se selittämällä kummenisi. Riittää kun hyväksyn, etten ole vain sattuman oikku, kuten ei elämänikään. Tuosta perspektiivistä tarkasteltuna, on helppo olla kiitollinen elämälle.