lauantai 13. kesäkuuta 2009

Terapian tarpeessa osa 23: Alkoholismi on tunne-elämän sairaus

Nyt voi jälleen huokaisten todeta sen, että asiat kyllä järjestyvät aina parhain päin. Itsestäni on kiinni se, kuinka tiukille vedän itseni ennakoidessani asioita tai lähtiessäni muuten tunnekuohuihin mukaan.

Viime maanantai oli raittiin elämäni yksi raskainpia. Osaltaan se johtui jälleen pätään nostaneesta surusta, osaltaan pelosta jota koin tiistaina olleesta pojan leikkauksesta. Molemmat tunnetilat hellittivät, kun sain puhua ja kirjoittaa omista tuntemuksistani tarpeeksi. Jälleen kerran elin kuitenkin läpi sellaiset tuska olot, etten enää ihmettele miksi aikaisemmin join, vedin pillereitä ja pelasin. Ilman nyky hetkessä tiedossa olevia työkaluja, tuollaisia tuskatiloja on mahdoton pystyä kohtaamaan.

Maanantai iltana minulla oli jo niin armottoman tuskainen olo omien ajatuksieni kanssa, että mitä ilmeisimmin löysin jälleen kerran oman henkisen pohjani. Ihmeellinen rauha valtasi mieleni illalla ja tuo rauhallisuus kantoi tiistai päivänkin, vaikka koko päivä oli kaikkineen tapahtumiltaan jälleen sellainen, että voin käsi sydämellä miettiä, että onneksi en tiedä etukäteen mitä tulee milloinkin tapahtumaan.

Pojan leikkaus sujui ongelmitta ja päivä muutoinkin meni paremmin kuin hyvin mitä tuohon sairaala reissuun tulee. Olimme koko päivän sairaalassa ja illalla huomasin jälleen sen, etten vieläkään osaa tiedostaa omia rajojani. Vedin itseni aivan poikki päivän aikana, vaikka minun ei sinällään tarvinnut tehdä yhtään mitään. Ehkäpä tässäkin osaltaan kuvastuu se, kuinka herkkä tunteiltani oikeasti olen. Väsymykseni kun johtui pelkästään siitä, että reagoin jokaiseen tapahtumaan aivan liian voimakkaasti ja siksi olin illalla aivan puhki.

Tapasin sattumalata ex-vaimoni sairaalassa, jossa hän oli äitinsä kanssa. Hänen äiti oli saamassa hoitoa syöpään, joka hänellä diagnosoitii muutamia kuukausia sitten. Tämä asia oli yksi niistä, joihin reagoin aivan liian tunnepitoisesti. Toisaalta ex-anoppini on auttanut minua äärettämän monta kertaa aikasemman liittoni aikana ja jotenkin tuntuu pahalle se, että hän on nyt sairaana. Jälleen joudun toistelemaan lausetta, jossa pyydetään tyyneyttä hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa, koska tiedän sen etten tuollaisille asioille mitään voi.

Muutama päivä tässä on mennyt palautuessa noista tunnekuohuista ja nyt alkaa pikku hiljaa tuntua jo siltä, että elämä on todella hyvin tässä hetkessä. Nyt tuntuu siltä, että minulla ja perheelläni on niin paljon asioita, joista olla äärettömän kiitollinen. Sanat eivät tässä kohtaa riittäisi kuvaamaan sitä..Asioilla on taipumus järjestyä..

2 kommenttia:

Alissa kirjoitti...

Itse olen miettinyt, että jotkut tunteet vain pitää kokea. Omasta exästäni huomasin sen, että hänelle tuotti (ja tuottaa) vaikeuksia "nauttia elämä raakana", elikkä alkoholi luo sellaisen turvallisen usvan hänen ja elämän todellisuuden väliin. Niimpä sitten niinä harvoina selvinä hetkinään, hän oli (on) kuin iho vereslihalla merituulessa tilanteissa, joissa tunteet tulivat peliin. Raitistuneella alkoholistilla varmaan kyse on vähän samasta, ainakin sen tästä sinunkin kirjoituksesta olen ymmärtävinäni. Elikkä tavallaan olet opettelemassa sellaista "tervettä parkkiintumista" elämälle. Eli, että tunteet tulevat, mutta eivät vie kaikkia voimia.

Tsemppiä sinulle ja jaksamista jatkossakin!

Kaaleppi kirjoitti...

Kiitos Alissa!

Tässä tulee jälleen huomattua se, kuinka holistin läheinen tunnistaa holistista enemmän kuin hän itse :)

Olen joutunut jo pienenä ihmisen alkuna kohtaamaan liian rankkoja asioita. Tästä on seurannut se, että ensiksikkin reagoin tunnetasolla tilanteisiin aivan liian suurella volyymillä. Lisäksi minulla ei ole koskaan ollut lupaa ilmaista tunteitani, eikä turvallista tilaa opetella kohtaamaan niitä, vaan olen joutunut sulkemaan kaiken sisälleni. Alkoholi oli vallan mainio "apukeino" selvitellä omia tunnemyrskyjään.

Onneksi minulla on nyky hetkessä tuo turvallinen tila kohdata ja opetella tunnistamaan omia tunteitani. Ehkäpä vielä joskus osaan suhtautua niihin siten, että nämä ovat minun tunteita, eikä niitä tarvitse pelätä.

Kaikkea hyvää sinun kesääsi!